NIITTYVERKKOPERHONEN
•
VERONIKANÄTFJÄRIL • ASSMANN`S FRITILLARY • Melitaea
britomartis
Hieman isompi
ja tummempi kuin tädykeverkkoperhonen, mutta Pohjolassa lajit eivät
juuri lennä samoilla alueilla. Ruotsin elinpaikoilla tunnistamista
vaikeuttaa ratamoverkkoperhosen samanlaisuus.
Niittyverkkoperhosen siivet ovat tiheän tummatäpläiset
eikä kuvioitus ole yhtä verkkomainen kuin ratamo-serkulla. Niittyverkkoperhonen
puuttuu Suomesta, ja Ruotsissa sen levinneisyys on erikoinen: pirstale
Ruotsin kaakkoisella rannikolla Oskarshamnista Söderhamniin. Perhonen
on siellä äärimmäisen uhanalainen. Yhtenäisempi
elinalue alkaa Koillis-Puolasta. mutta perhonen on taantunut voimakkaasti
1980-luvulta lähtien. Liettuasta se on tavattu ensimmäisen kerran
1997 ja siellä se on runsastunut maan eteläosissa. Niittyverkkoperhonen
on alku- ja keskikesän laji kesäkuun puolivälistä
heinäkuun loppuun kivikkoisilla kedoilla, rehevillä niityillä,
laidunmetsien aukeamilla, hakkuuaukoilla, metsäteiden varsilla ja
nuorissa istutustaimikoissa. Toukan ravintokasveja ovat heinäratamo
ja tädykkeet, kuten nurmitädyke ja tähkätädyke.
|
|