RUSKONIITTYPERHONEN
•
VARESKAERA-AASASILMIK • BRUN GRÄSFJÄRIL • Coenonympha
hero
Pienehkö
niittyperhonen. Naaras on aavistuksen koirasta suurempi ja vaaleamman
(harmaamman) ruskea. Alavien maiden asukin populaatiot ovat pieniä
ja hajallaan. Ruskoniittyperhonen on kaikkialla harvinaistumassa. Alkukesän
perhonen lentää toukokuun lopulta kesäkuun loppuun usein
kostealla, melkein suomaisella niityllä, kuten Etelä-Virossa.
Siinä se istuu punaruskealla kurjenjalalla, johon värit sointuvat.
Toisen tyyppinen biotooppi on kuiva, ruohoinen, usein koiranheinämättäitä
kasvava metsä- tai hakkuuaukio niin kuin Saarenmaalla. Ruskoniittyperhoset
lentelevät vilkkaasti ruohikkoon sisään ja sieltä
ulos. Perhosen voi löytää myös Skandinavian eteläosista,
mutta harvinainen se on aina. Suomessa perhonen on tavattu kerran, vuonna
1968, mutta 1930-luvulla perhosta oli Karjalankannaksella. Perhonen on
vaarantunut Liettuassa, Virossa ja Norjassa ja rauhoitettu EU:ssa. Toukan
ravintokasveja ovat monet heinät, kuten nurmilauha, koiranheinä,
villiohrat, koiranvehnä, helmikät ja nurmikat.
|
|