VIRON PÄIVÄPERHOSLAJIT, JOITA EI OLE TAVATTU SUOMESSA TAI OVAT SUOMESSA VAIKEASTI LÖYDETTÄVISSÄ
SIVUSTON ALKUUN
TÄDYKEVERKKOPERHONEN
 
KIRJONIITTYPERHONEN
KIRJOPAPURIKKO

HEINÄHIIPIJÄ H.morpheus
KELTATÄPLÄHIIPIJÄ C.palaemon
ETELÄNHIIPIJÄ T.sylvestris
METSÄHIIPIJÄ E.tages
MÄKIKIRJOSIIPI P.serratulae
VAALEAKELTAPERHONEN C.hyale
NOPPAPERHONEN H.lucina
PURPPURAKULTASIIPI L.alciphron
ISOKULTASIIPI L.dispar
TUMMAKULTASIIPI L.tityrus
JALAVANOPSASIIPI S.w-album
MUURAHAISSINISIIPI P.arion
HARJUSINISIIPI P.vicrama
KANNUSSINISIIPI C.argiades
PIKKUSINISIIPI C.minimus
KUUSAMAPERHONEN L.camilla
ETELÄNHOPEATÄPLÄ A.laodice
PIKKUHOPEATÄPLÄ B.dia
LEHTOHOPEATÄPLÄ B.titania
HÄIVEPERHONEN A.iris
PIKKUHÄIVEPERHONEN A.ilia
KIRSIKKAPERHONEN N.polychloros
ISONOKKOSPERHONEN N.xanthomelas
KELTAVERKKOPERHONEN E.aurinia
KIRJOVERKKOPERHONEN E.maturna
KAUNOKKIVERKKOPERHONEN M.phoebe
TÄPLÄVERKKOPERHONEN M.cinxia
TUMMAVERKKOPERHONEN M.diamina
TÄDYKEVERKKOPERHONEN M.aurelia
RUSKONIITTYPERHONEN C.hero
KIRJONIITTYPERHONEN C.arcania
KIRJOPAPURIKKO L.achine
HIETAHEINÄPERHONEN H.semele
IDÄNHÄRÄNSILMÄ H.lycaon
TUMMAHÄRÄNSILMÄ M.jurtina


LATVIASSA, LIETTUASSA, RUOTSISSA, NORJASSA TAI TANSKASSA TAVATUT LAJIT, EIVÄT ESIINNY SUOMESSA TAI VIROSSA

TUPSUKIRJOSIIPI C.floccifera
NIITTYKIRJOSIIPI P.armoricanus
TUMMANOPSASIIPI S.ilicis
TÄPLÄNOPSASIIPI S.spini
KATKEROSINISIIPI P.alcon
LUPPUSINISIIPI P.teleius
RINNESINISIIPI P.argyrognomon
ALPPISINISIIPI A.orbitulus
PUNATÄPLÄSINISIIPI A.agestis
TURKOOSISINISIIPI P.dorylas
KAAKONHOPEATÄPLÄ B.hecate
MARMORIHOPETÄPLÄ B.daphne
PUNAVERKKOPERHONEN M.didyma
NIITTYVERKKOPERHONEN M.britomartis
RUUTUPERHONEN M.galathea
KALLIOHEINÄPERHONEN H.hermione
SKOTLANNINNOKIPERHONEN E.aethiops

Viro Nedrema 7/2017 JJ / Viro Nedrema 7/2017 JJ

 

RUSKONIITTYPERHONEN • VARESKAERA-AASASILMIK • BRUN GRÄSFJÄRIL • Coenonympha hero

Pienehkö niittyperhonen. Naaras on aavistuksen koirasta suurempi ja vaaleamman (harmaamman) ruskea. Alavien maiden asukin populaatiot ovat pieniä ja hajallaan. Ruskoniittyperhonen on kaikkialla harvinaistumassa. Alkukesän perhonen lentää toukokuun lopulta kesäkuun loppuun usein kostealla, melkein suomaisella niityllä, kuten Etelä-Virossa. Siinä se istuu punaruskealla kurjenjalalla, johon värit sointuvat. Toisen tyyppinen biotooppi on kuiva, ruohoinen, usein koiranheinämättäitä kasvava metsä- tai hakkuuaukio niin kuin Saarenmaalla. Ruskoniittyperhoset lentelevät vilkkaasti ruohikkoon sisään ja sieltä ulos. Perhosen voi löytää myös Skandinavian eteläosista, mutta harvinainen se on aina. Suomessa perhonen on tavattu kerran, vuonna 1968, mutta 1930-luvulla perhosta oli Karjalankannaksella. Perhonen on vaarantunut Liettuassa, Virossa ja Norjassa ja rauhoitettu EU:ssa. Toukan ravintokasveja ovat monet heinät, kuten nurmilauha, koiranheinä, villiohrat, koiranvehnä, helmikät ja nurmikat.

 

 




VIRON, LATVIAN, LIETTUAN, RUOTSIN, NORJAN JA TANSKAN SATUNNAISET LAJIT, JOITA EI OLE LÖYDETTY SUOMESTA
 


ISOKIRJOSIIPI P.carthami
LOUNAANKELTAPERHONEN C.alfacariensis
AROKELTAPERHONEN C.myrmidone
KAUNOSINISIIPI L.bellargus
VIHERSINISIIPI L.coridon
VIIRUSINISIIPI P.damon
MONARKKI D.plexippus
NUMMIHEINÄPERHONEN H.statilinus
KIRJOHEINÄPERHONEN C.briseis
KELTAHÄRÄNSILMÄ P.tithonus

 


 

 



 
Etelä-Viro 6/1999 HA   Etelä-Viro 6/1999 TH
  Viro Saarenmaa 5/2008 JJ  
   
Etelä-Viro 6/1999 TH   Viro Saarenmaa 5/2008 JJ