VAALEAKELTAPERHONEN
• NIIDU-VOILIBLIKAS • LJUSGUL HÖFJÄRIL
• Colias hyale
Perhonen
on keskikokoinen, Suomessa harvinainen vaeltaja, mutta melko yleinen jo
Etelä-Baltiassa. Vakituisia kantoja on myös Skandinavian eteläosissa,
kuten Tanskan saarilla ja Öölannissa. Perhosella on kaksi tai
jopa kolme sukupolvea, ensimmäinen kesäkuussa, toinen heinäkuun
puolivälistä elokuun lopulle ja joskus kolmas syyskuusta lokakuulle.
Loppukesällä sitruunaperhoset ovat ainoita vakituisia keltaisia
perhosia. Jos silmiin osuu pienempiä ja nopeammin lentäviä
keltaisia, havainto on aina hieno: vaaleakeltaperhonen tai etelänkeltaperhonen.
Vaaleakeltaperhonen on Suomessa kuudenneksi tavallisin vaeltaja amiraalin,
ohdakeperhosen, naurisperhosen, kaaliperhosen ja sinappiperhosen jälkeen.
Naaras on vielä vaaleamman keltainen kuin koiras. Toukalle kelpaavat
monet hernekasvit, kuten hiirenvirna, apilat, mailaset ja mesikät.
|
|