PIKKUHÄIVEPERHONEN
•
VÄLKE-KIIRGLIBLIKAS • ASPSKIMMERFJÄRIL • Apatura
ilia
Nimestään
huolimatta käytännössä yhtä kookas kuin häiveperhonen.
Niin etu- kuin takasiivissä on oranssit silmätäplät,
häiveperhosella vain takasiivissä. Maamme ensimmäiset havainnot
ovat vuodelta 2000, ja perhonen levisi voimakkaasti eteläiseen ja
kaakkoiseen Suomeen. Parhaiten perhonen viihtyy kuitenkin Etelä-Viron
valoisien metsäalueiden, peltojen ja niittyjen kumpuilevassa mosaiikissa,
kuten Haanjan alueella. Perhonen tulee tien pintaan eläinten jätöksille
seuranaan karttaperhosia, herukkaperhosia ja häiveperhonenkin. Se
voi ponnistaa tyhjästä perhostelijan hikistä paitaa imemään.
Joskus siipien valkoiset kuviot ovat korvautuneet kullanruskeilla väreillä
(muoto clytie). Perhosen aikaa on keski- ja loppukesä, lämpiminä
kesinä harvinainen toinen sukupolvi syksyllä. Toukan ravintokasveja
ovat haapa, muut poppelit ja raita.
|
|