VIRON PÄIVÄPERHOSLAJIT, JOITA EI OLE TAVATTU SUOMESSA TAI OVAT SUOMESSA VAIKEASTI LÖYDETTÄVISSÄ | ||||||||||
|
||||||||||
LATVIASSA, LIETTUASSA, RUOTSISSA, NORJASSA TAI TANSKASSA TAVATUT LAJIT, JOTKA OVAT HARVINAISIA SUOMESSA JA VIROSSA TAI PUUTTUVAT TYYSTIN NÄISTÄ MAISTA TUPSUKIRJOSIIPI
C.floccifera
VIRON, LATVIAN, LIETTUAN, RUOTSIN, NORJAN JA TANSKAN SATUNNAISET LAJIT, JOITA EI OLE LÖYDETTY SUOMESTA
|
||||||||||
Viro Peipsijärvi 8/2016 JJ / Hanko 7/2018 PO | ||||||||||
HIETAHEINÄPERHONEN • NOMMESILMIK • SANDGRÄSFJÄRIL • Hipparchia semele Keskikokoinen perhonen. Naaras on aavistuksen koirasta suurempi ja takasiiven alapinnan vaaleankirjava marmorointi yhtenäisempää. Koiraalla takasiiven alapinnan keskellä kulkee vaaleampi juova. Keski- ja loppukesän perhonen naamioituu täydellisesti pysähtyessään kalliojäkälien joukkoon syöksähtävän lennon päätteeksi. Se painaa siivet yhteen jättäen etusiipien silmätäplät hetkeksi näkyviin. Pian perhonen nykäisee täplät takasiipien peittoon. Ympäristö on useimmiten kuiva avokallio, rantahietikko tai dyyni, jolla saattaa lennellä 2-5 yksilöä. Perhonen imee mettä muun muassa kanervasta, mäkimeiramista ja pietaryrtistä. Joskus perhosen näkee vielä syyskuussa. Suomessa esiintymisalueet ovat Hangon seudulla ja Ahvenanmeren saaristossa, Baltiassa ja Fennoskandian eteläosissa myös rannikkoseuduilla. Gotlannissa ja Öölannissa elää alalaji tristis, joka on nimimuotoa pienempi ja vaaleampi. Sisämaaesiintymät ovat harvinaisia, Kaakkois-Viron Koidulan hiekkakentällä merta ei ole lähelläkään. Toukan ravintokasveja ovat monet heinät, kuten rantavehnä, rantakaura, lampaannata ja luhtakastikka.
|
||||||||||
Hanko 7/2018 PO | Viro Koidula 7/2013 TH | |||||||||
Hanko 7/2018 PO | ||||||||||
Hanko 7/2018 PO | Hanko 7/2018 PO | |||||||||