HAAPAPERHONEN
JA
KUUSAMAPERHONEN
PIHLAJAPERHONEN • Aporia crataegi
Pihlajaperhosesta on aiemmin käytetty nimeä orapihjajaperhonen. Se on alku- ja keskikesän isokokoinen laji, joka on helppo tunnistaa. Naaraiden siivet ovat osittain läpinäkyviä. Joskus on pihlajaperhosissa epäsäännöllisiä punaisia läiskiä jäänteenä koteloajan lapsenpihkasta. Joku on voinut erehtyä luulemaan sitä läiskien perusteella isoapolloksikin. Lajista ei minulla ole muistikuvia lapsuuteni ajalta Imatralta. Se alkoi yleistyä 1970-luvulla ja kesällä 1989 niitä oli sankoin joukoin laajalti Etelä- ja Itä-Suomessa. Pihlajaperhosen runsaus vaihteelee voimakkaasti vuosien välillä. Kesällä 2004 sitä oli vaelluksen seurauksena monin paikoin Lapissa Utsjoelle asti. Poutakausina pihlajaperhoskoiraat voivat kerääntyä isoiksi ryhmiksi hiekkateille imemään kosteutta ja kivennäisaineita. Lajin huippuvuosina voi toukkia löytää suurina joukkoina pihlajalta (Sorbus aucuparia) ja tuomelta (Prunus padus).
